torstai 26. huhtikuuta 2012

Totta - KOM

Käytiin pari viikkoa sitten vihdoin katsomassa Totta KOM-teatterissa.
Nautin esityksestä suuresti. Tuntui siltä että itse esitys avasi Riikka Pulkkisen kirjaa minulle vieläkin enemmän. Täällä enemmän sepustusta itse kirjasta.
Tätä kirjoittaessani huomasin että näytöksiä on enää kaksi jäljellä, joten jos hyvä tuuri käy saatat vielä saada lipun.


Pidin kovasti siitä ettei esityksessä ollut ollenkaan väliaikaa vaan esityksen tiivis tunnelma säilyi loppuun asti. Olen monesti huomannut että toinen puoliaika ei olekaan niin hyvä kuin ensimmäinen puoliaika. Eikä mikää ihme. Meneehän yleisölläkin aina hetki päästä takaisin tarinan tunnelmaan.

Näyttelijät oli valittu taitavasti. Erityisesti pidin siitä kuinka Eero Milonof nuorena ja Pekka Valkeejärvi vanhana loivat yhdessä Martin roolihahmon. Martti oli selvästi sama henkilö vaikka näyttelijä vaihtui aina ajassa liikuttaessa.

Ja vaikka esityksen loppukohtaus oli hieman kuin eri näytelmästä loi se näytelmälle kuitenkin kauniin päätöksen. Kukapa ei haluaisi kuunnella mustarastaan laulua :)

Valokuvat esityksen omilta sivuilta: Kom -Totta

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

poltoainetta päivään


Otsikkoa vähän avaten kyseessä on siis musiikki. Tarkoitukseni oli siis jakaa uusin musiikillinen “löytöni” joka ihmetyttää minuakin. En yleensä innostu jostain perus jumpasta mutta jostain syystä tulen todella hyvälle tuulella kun kuulen Call me maybe -kappaleen.

Mutta kun googletin kyseistä kappaletta nousi seuraavaksi vaihtoehdoksi Paul Simonin You call me Al. Hymyn huulille se nosti sen takia että kyseinen biisi on pyörinyt tänä keväänä myös tiuhaan kuulokkeissani. Niin tiuhaan että lopulta tilattiin Graceland levy meille kotiin. Nyt se soi myös kotistereoissa. Graceland levynä tuo minulle mieleen paljon muistoja lapsuudesta. Se oli yksi niistä kaseteista jotka oli meillä soitossa lukuisilla automatkoilla.


Olenkin miettinyt että pitäisikö kerätä koko sarja, eli kaikki ne kasetit jotka muistan automatkoilta. Oli musiikkia laidasta laitaan: Joukoa ja Kostia, Johnnya ja Rod Stewartia ja tietysti tämä Graceland. Muistan ulkoa mitä ihmeellisimpiä biisejä. Tai entä Eric Claptonin Layla josta muistan kaikki yleisön kohahduksetkin.



Tarvitsen musiikkia ihan normi päivinä. Se auttaa minua jaksamaan läpi harmaammankin päivän ja tuo parhaimmillaan hymyn huulille. En kuitenkaan ole niitä jotka kuuntelevat musiikkia kaikkialla. En taida edes omistaa mitään laitetta jolla musiikkia voisi kuljettaa mukana esimerkiksi bussissa, paitsi kännykän. Bussissa haluan nauttia ympärillä olevasta äänimaailmasta. Ja kaduilla kulkiessani tunnen oloni sokeaksi jos olen tukkinut kuuloni musiikilla. Yksi aisti on silloin poissa pelistä. Musiikille pitää antaa oma aika.

Tässä postauksessa on tainnut tulla jo selväksi että musiikkimakuni on laaja. Ennen taisin käyttää sellaista lausetta  kuin ” kaikki menee paitsi kantri”. Sittemmin olen löytänyt ihania kantri biisejä ja pidän kovasti esimerkiksi Dixien Chickseistä. Nykyään lause saattaisi kuulua seuraavasti: kaikki menee paitsi pahin huutohevi. Mutta jätänpä sen sanomatta sillä ajat muuttuu, minä muutun, musiikki muuttuu. Nauttikaa te näistä kahdesta kappaleesta jotka saivat minut tänään hymyilemaan.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Pääsiäiskakku

Minun tehtäväksi jäi tehdä pääsiäispäivälliselle jälkiruoka. Päädyin tekemään hyydytetyn rahkakakun.
Fiksuna kuitenkin koristelin kakun hieman liian aikaisin ja karkit ehtivät hieman sulaa. Mutta ei se onneksi makua haitannut :)





Resepti

Dominokeksejä

500g  Rahkaa
2dl     Vispikermaa
1prk   Mango piltti
sokeria
4kpl   Liivatelehti
appelsiini mehua
appelsiinin kuorta

Murskaa dominot ja painele massa irtopohjavuokaan. Laita vuoka kylmään siksi aikaa kun teet täytteen.
Vispaa kerma ja yhdistä rahkan ja piltin kanssa. Lisää sekaan appelsiinin kuori, sitruunamehu ja sokeri maun mukaan. Sulata liivatelehdet lämmitettyyn appelsiinimehutilkkaan ja lisää sitten täytteeseen. Anna jähmettyä yön yli.

Lisää koristelut vasta juuri ennen tarjoilua.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Syntymäpäiväkortti

Appiukko täyttää vuosia niin ajateltiin muistaa kortilla.
Pari nappia ja dymolla tekstit. Tykkään tuosta ruutupaperista kun siitä tulee mieleen ruutulippu vaikka eihän tuo mikään kilpa-auto ole :)